Majavat

Ravelryssa on ohjeet ihaniin Ringo ja Elwood- lapasiin. Pesukarhut ja majavat. Ne on tehty tosi ohuesta langasta ja muistaakseni 2,5 puikoilla. Näppärärä tyttösenä tein tumput rouheesta seiskaveikasta ja niistä tuli just hyvät koon 6 käteen.

 

Itselleni tein nyt majavat. Sisko sai joululahjaksi pesukarhut, mutta tietysti ne jäi kuvaamatta. Omat on jo toki puikoilla. Ja molemmat puhetaitoiset muksut haluaisivat myös elukkalapaset. Se kirjoitustaitoinen teki jopa listan siitä, mitä hänelle saisi olla. Ohuesti vaan harmittaa neuloa sille, jos ne sitten kumminkin taas katoaa. *MÖR*

 

                                  Mukavaa maanantai- iltaa!

Miinus kakskytviis

Kovien pakkasten aikaan neuloin itselleni lämpimän pipon. Lanka on Kerän pop up- kaupasta ostettua ihanaa , auringonkeltaista villan ja alpakan sekoitusta. Eipäs palellut korvia ja mukava se on päässä vähän leppeämmilläkin keleillä :)

 

Malli on jo aikaisemmin hyväksi havaittu Hedda. Tuo on "fitted" ja päähän pyörittelin tupsun.

 

Innostuin ja tykästyin kovasti pirteen keltaisesta ja löysin lankavarastojen kätköistä keltaista lankaa lyhythihaista villatakkia varten ja huivilankaa myös. Että on siitä hamstraamisesta iloakin ;) Vaikka ihan aikuisten oikeasti mua melkein hävettää, kuinka paljon lankoja mulla oikesti onkaan. No, nyt on taas yksi kerä vähemmän. Ja mainittakoon, etten ole tänä vuonna ostanut yhtään uutta lankaa. Tammikuu on sentään jo kohta lopussa... Hyvä minä!

 

Kivaa lauantaita!

 

 

Mullon paha PeeÄmÄs tai jotain.

 

Johan on taas aivan valtavan upea päivä. Niin oli eilinenkin. Juosta saa kämpässä kun kumiorava kävyn perässä eikä siltikään valmista näy. Hommaahommaa enemmän hommaa. Ja vielä vähän päälle. Koska olen vaan äitiyslomalla ni mitäpäs mulla muuta on kun aikaa. Ja ruoka on mukava syödä joko kylmänä tai muutaman kerran mikrossa pyöräytettynä. Seisten- tottakai.

 

Uusi jännä lisäjuttu on kylmyys. Ollaan siis valitettu, että täällä kämpässä on älyttömän kylmä. Mutta mitä neuvoja saa talkkarilta? Teipatkaa ikkunan ilmapoistoventtilit kiinni. Sinne ikkunanrakoon voi laittaa talouspaperia.Voi harmi kun on menny ikkunoissa takuuaika umpeen. Juu. Justiinsakin näin. On ihan tavallista, että ikkunat ja erityisesti niiden tiiviys kestää sen kolme vuotta. Eiku teippiä vaan. Sou not.

 

Niin. Paha kyllä, että se kylmyys johtuu patterista, joka ei lämpee. Nonni. Sen syy on sitten se, että täällä on liian lämmin ja siksi ne one menny pois päältä. Makkarissa oli yöllä siis sen 15,5 lämmintä. Ei ihme, ettei pikkuihminen siellä nuku vaan saa painaa myös yövuoroo. Kuten kuvasta näkyy.

 

 "Pitää vähän itsekin yrittää". Juu. Tilanne päättyy siihen, että yhtiön pitää hoitaa tänne jou tyyppi huoltamaan. Niiden vastuualueelle se kuuluu. Ei meille. ÄRSYTTÄÄ tuollainen touhu. Jos sanot asioista nätisti ja olet ystävällinen, ei kukaan ota todesta. Mutta sitten kun on sanottu sen muutaman kertaa ystävällisesti, alkaa olla painetta saada asia hoidettua kuntoon ja sanot napakasti niin kan kummaa. Pikkurouvaa vähän harmittaa. Älä nyt jonninjoutavasta hermostu. Pitää malttaa. Niimpä. Nuku itse jääkaapissa.

 

Ja sitten ulkonäkökriisit. Mulla ei ole ollu ikinä näin pitkä tukka. Syksyllä kävin kampaajakoululla liukuvaärjäyttämässä sen ja ihana siitä tulikin. Nyt tää on taas tällasta takkupörröä. Pitäiskö käydä leikkauttamassa polkkatukka? Viime (vai oliko se toissaviikon) satuhäiden morsiammella oli ihana, kiiltävänruskee polkkis. Pitäsikö mennä kampaajalle? Emmä taida raskia. Sitte jos siellä pitäisi käydä aika usein, että kaunis malli säilyisi. Eikä!

 

 

Keitin kiukkukahvit. Kävin pesulla. Kampasin takkutukan ja katsoin juutuubista muutaman letitysvinkin. Emmä varaakaan sitä kampaaja- aikaa. Joskus toiste sitten. Josko vaikka synttärilahjaksi hankkisin itse itselleni Päivän prinsessana eli kävisin ekana kosmetologilla ja sitten kampaajalla. Synttärit on siis joulukuussa 2013 seuraavan kerran.

 

Patterinfiksaaja kävi. Kas ihmettä- ne oli alunperinkin fiksattu päin seiniä. Ei ollut siis syynä liiallinen lämpö tässä kämpässä taikka mikään muukaan mutujuttu. Yritti se talkkari nalkuttaa jostain verhosta, joka kuulemma on lopettaa kämpän lämmittämisen osuessaan termostaatin päälle kun on puuvillaa. Juu. Pakko oli päästä jurputtamaan. Sellaista se on, kun ei oikein tajua että oli ihan väärässä alunpitäen. Ja kannattaisi kuunnella mitä puhutaan . Ystävällinen ei ole sama kun tyhmä ja jos ei heti v+++le, se ei tarkoita sitä, että asian voi painaa villasella tai että mikä tahansa juttu hyväksytään, siedetään ja annetaan olla.

 

Nyt mä olen puhunut.

Samikset

 

Ihan hirveen monessa blogissa (ja toki joskus täälläkin!) esitellään että perheen äidillä ja tyttärillä on joko samanlaiset tai ainakin hyvin samantyyliset vaatteet. No, mulla ja tyttösillä ei hirveesti samanmoisia vaatteita ole. Meillä on ruvennu samistelemaan Isä ja Poika. Niiden symbioosista tulee mieleen joittain takavuosien Kummelin Faabio ja sen poika Erasmus. Toinen tekee ja toinen ihailee suuresti.

Rugbypaidat.

 

Äijaäpaitoja.

Rottahuppari- nyt pojallakin on sellainen! Oikeesti tuo on paksua collegeneulosta oleva huppari, jossa on teddyvuori hupussa. Isompi versio pitä hupparia pesin aktiivisesti, kunnes hupun pörrö alkoi muistuttaa jotain takkuista jyrsijää- siitä nimi.

Ja sporttivaatetta- tottakai. Toi  poikasen "reikäneulospaita" vai mitä materiaalia ne lätkäpaidat nyt on, saattaa olla ihan justiinsa tuikitarpeellinen ;)

 

Ja tottakai vaatekaapeita löytyy myös yhteisen lempijalkapallojoukkueen fanipaidat. On varmaan lystiä yhdessä sitten katsella matsia tai kesällä potkiskella palloa kun pelikavei saa jalat alleen.

 

Poikasen kaikki vaatteet on ostettu kirppikseltä. Samalla tulee tosiaan esiteltyä näitä löytöjä! Oon niin tyytyväinen :D Aina vaan se kierrätys on kivaa!

 

 

 

Poikasta kiinnostaa ihan kaikki. Tälläkertaa otettiin yhdessä valokuvia.

                            Hyväntuulista päivää kaikille!

Potkukelkka!

 

Kun olin lapsi, me liikuttiin kotikylällä potkukelkalla. Ei nyt kouluun tietenkään sillä menty, mutta kaverin luokse leikkimään, luistinradalle, lähikauppaan ja minne nyt milloinkin. Minusta potkuttelu oli ihan huippuhommaa!

 

Potkuttelu jäi moneksi vuodeksi. Sitten tuotamtoon tuli nuo siniset ja punkit potkukelkat ja ajatus alkoi herätä uudelleen. Mutku täällä hiekotetaan niin sikana. Emmä kehtaa. Minne mä sillä menisin?

 

Toissatalvena aloitin katselun sillä silmällä uudelleen, lähinnä kirppiksillä ja alennusmyynneissä. Palasin aina tyhjin käsin sillä joko kaikki oli myyty tai sitten muuten vaan piheys iski.

 

Tänään oli onnenpäivä!

Tapasin tutun äidin kirpparin edessä ja hän oli  viemässä tyrkylle pokukelkkaa! Ei tarvinnut viedä, sillä sain ostaa sen kaupan edessä pikkurahalla. Mahtavaa! Nyt on potkukelkka! Ja vieläpä lasten kokoa niin tyttöset (ja tietysti myöhemmin myös poikanen) pääsee kokeilemaan :)

 

 

Eikös olekin ihana! Poikasen köllöttelyviltti sai uuden käyttötarkoituksen potkukelkan istuimen peittona. Istuimessa kuuluu olla peitto. Joko pörröinen tai isoäidinneliöistä virkattu.

 

 

Rusetiina pääsi kokeilemaan potkukelkkaa heti kun kävin hänet päikkäristä hakemassa. Hän tajusi heti, miten homma toimii. Kivaa kuulemma on. Isompi neito on käynyt omalla potkuttelilenkillään tänään jo kaksi kertaa eli kerrassaan hyvä ostos.

 

Taas tuli iso ilo kierrätyksestä. Kiitos vielä kerran myyjättärelle tätäkin kautta!

Pinkki kotitiikeri hipsuttaa...

Taas jotain valmista. Tällähetkellä tekee mieli neuloa nopsasti (eli muutamassa illassa) valmistuvia juttuja. Nyt puikoilta putosi kotikissat. Muut neulojattaret tekivät näitä jo toissasyksynä, mutta minä sain omani  vasta nyt.

 

 Kävin kuvaamassa sukat lasten tapellessa rappukäytävässä eikä kelmeä valo tee ollenkaan oikeutta Zeldan dippaamalle ihanan herkulliselle langalle :/

 

 

 

Napit villasukissa on jotenki kivat. Ei mulla olekaan olu yksiäkään nappisukkia ennen näitä! Ekana ajattelin, että nämä on varmaan ihan kotona sipsuttelisukat, mutta äsken tuossa juolahti mieleen, että nuo varret voisi vetäistä vaikka tennareiden päälle. Mulla sattuukin olemaan eräät pinkit...

 

 

 

Olen haastanut itseni muutamassa asiassa ikäänkuin uudenvuodenlupauksena. Yksi "lupauksista" on vähentää namakirjassa roikkumista. Vaikka puuhailisin jotain vaikka lasten kanssa niin silti sivusilmällä tulee katseltua, mitä jännää siellä nyt saattaa tapahtua.  Juu. Tosijännää onkin. Ja just sellaisia juttuja, jotka mun pitää saada tietää sillä samalla sekunnilla kun ne tapahtuu. Ja paha kyllä, huomaan selaavani naamattua esimerkiksi imettäessä ikäänkuin puolivahingossa... Tämä touhu saa vähentyä. Kokonaan en lopeta, sillä on päiviä, jolloin on jumissa kotona ja tuntuu, että ainoa reitti ulkomaailmaan on just tuo. Ja on aika kiva katsella kuulumisia kohtuullisessa määrin ja toivotella kaukaisemmillekin tutuille iloista syntymäpäivää ja peukuttaa mukavia juttuja.

 

Mutta siis joo. Ainakin viikonloput perjantaista maanantaihin pidän lomaa. Kun vierotushoito lähtee hyvin käyntiin, voin vaikka yrittää pitää kahden viikon tauon!

 

Oletteko te haastaneet itseenne johonkin juttuun? Onnistuiko? Entäs, tuleeko roikuttua naamiksessa liikaa?

Matkalla puolimaralle. Ties kuinka mones uusi alku!

Taas tuli taukoa. Eka oli tiesmitä ja sitten ihanainen noro. Eipä paljoa kiinnostanut kuntoilla kun sai tehdä pikajuoksuharjoitteita vessaan ja treenata bodyandmindia valvomissessioiden muodossa. Onneksi mikään ei kestä ikuisesti, ei hyvä eikä paha. Sairaudetkin paranee!

Kuntoilun suhteen mun elämässä on ollu vähän surkua topissa. Harrastin syksyn tankotanssia kerran viikossa. Oli ihana kuulua johonkin ryhmään ja tietää, että tällä kotiäidillä on se yksi ihan oma meno viikossa josta saa pitää kiinni kynsin ja hampain. Harmi kyllä, tankis oli/on lukukausimaksultaan  mun mittapuussa (eli kohta kotihoidontuella elävän tuloissa) liian kallis ja se piti siksi lopettaa. Aika lapsekasta ja jonninjoutavaa murehtia tällaista, mutta mulle se oli kovin tärkeää.

Tankiksen tilalle koitan nyt käydä lapsen jumpan aikana kuntosalilla tai uimassa ja tehdä juoksulenkkejä vaunujen kanssa tai ilman. Ja sitten joulupukki toi mulle mukavan Zumban, jota voi pelata wiillä! Onneksi ihminen on kekseliäs ja kyllä niitä vaihtoehtoja löytyy. Ja tankotanssin pariin voi palata takaisin jossain mutkassa. Ei tämä elämä toivottavasti ihan justiinsa ole loppumassa :)

                                                             ***************

                                       Kuntoiluviikko:

Maanantaina vesijuoksua  30 min.

Tiistaina vesijuoksua 30 min

Torstaina uintia 30 min

Lauantaina käynti kuntosalilla pitkästä aikaa! Aikaa jumppailuun oli 45 minuuttia ja tein sinä aikana omasta mielestäni tehokkaan jumpan painottaen reisiä ja hartoiden ja olkapäiden lihaksia. Ettei sitten mene neuloessa jumiin :)

Olen tosi tyytyväinen viikon liikuntamäärään. Mukavaa on lisäksi ollut se, että olen tehnyt kaikki kuntoilut lasten harrastusten aikana. No, ensiviikolla ei tietenkään tule vesiliikuntaa näin paljoa kun tehouimakoulu loppuu, mutta muutaman kerran saatan hyvinkin päästä! Saattaa olla, että sain vähä pahaa silmää tänään kun en jäänyt jumppasalin nurkkaan katsomaan lapsen jumppaa, mutta hei, mulla on kolme pientä lasta ja jos on tilaisuus tehdä jotain aikuisten juttua niin tottakai sen teen. Siellä on niitä yhteisjumppakertoja, jolloin liikutaan yhdessä!

Se keltainen kerä

 

Viimeksi taisin mainita jotain keltaisesta epäonnen kerästä, joka saa jäädä odottamaan parempia aikoja. Kun antibiotit alkaa tehota ja minäkin olen nukkunut yhtäjaksoisesi tuntia pidemmän ajanjakson, niin johan alkaa elämä kirkastua ja uudet(kin) haasteet kiinnostaa. Keltainen kerä käyttöön!

 

      

 

Reippaasti printtaisin Ravelryn ilmaispuolelta pitkään ihailemani huivin ohjeen ja kävin tuumasta toimeen. Tavoistani poiketen oikein istuin alas ja luin ohjeen huolellisesti alusta loppuun asti. Kas kummaa, sehän oli kirjoitettu oiken loogisesti ja hyvin siitä selvän saa :) Täytyisi varmaankin ottaa ihan tavaksi tuo ohjeiden lukeminen ja neulominen ajatuksen kanssa eikä koheltaen sinnetänni niin en joutuisi purkamaan niin usein!

 

 

Mielestäni tästä tulee ihanan keväistä ja keltaista. Ja ihan just on se kevät.

 

 

 

Erityisen ihanalta tuo huivi näyttäisi koko syksyn ja talven kuolaamani Odd Mollyn takin kanssa. Nyt se näyttäisi olevan nettikaupassa -50% alessa. Käyn tässä pääni sisällä kädenvääntöä, raskisinko tilata sen itselleni vai en... Ehkä mä raskin kumminkin :)

Uusi vuosi, uudet sukat

Miten on vuosi lähtenyt käyntiin? Täällä päässä interneettiä on vuosi polkaistu käyntiin tartuntatautien merkeissä. Mikä tahansa tauti on liikkeellä, se on tullut meille. Ja ihanuus alkoi joukupäivänä. Tänään ei ole onneksi kipeenä kukaan muu kun pienimmäinen.

Neulonnan suhteen on ollut hiljaiseloa. Joululahjat sukulaisille tein iloissani, mutta kuvaaminen jäi tältä vuodelta tykkänään. Ja kas, kun paketit oli käritty, neulomisinto lopahti. Yritin kuitenkin sinnikkäästi tehdä vaikkamitä, mutta pieleen meni ja purkuun. Tän blogin nimeksi voisi vaihtaa melkeen TÄNÄÄN PURIN... Pahimmillaan en saanut edes lankaa vyyhdiltä kerälle. Onneksi neulojaäippä auttoi ja kauniinkeltainen kerä odottaa valmiina onnen kääntymistä!

Varmalla mallilla sitten onnistuin. Eilen valmistui vuoden ensimmäiset sukat!

 

Tein Skew- sukat Zeldan dippaamasta Ujo- langasta. Jos neuleinto tästä löytyy vielä, tulossa olis myös Lumikki ja Jörö :)

 

 

 

 

Oli aika takkuisten takana saada sukista edes kuvaa. Ehkä tämä tästä vielä paremmaksi muuttuu. Normitilanteessa keittäisin nyt kahvit. Mutta koska olen valvonut yli 30 tuntia, menen suihkuun ja pikkuisille kauneusunille. Silmäpussit tarvii pian rintsikat ja näytän Vesa Keskisen ja Tauski rakkauslapselta.

 

Hyvää yötä! Ehkä huomiseen... :)