sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Älä yllytä....

Jo viime postauskessa päivittelin keskeneräisten neulomusten määrää ja sitä, ennätänkö tehdä niitä koskaan valmiiksi. No, onneksi olen taas vähän ennättänyt kokeilla sitä sun tätä. Yhdenillan juttu jokaisen tekeleen kanssa on johtanut siihen, että nyt on sitten 8 (kahdeksan!) erilaista juttua. Ja muutama olisi hyvä saada valmiiksi pikapikaa.

Onneksi jokainaisen luottopakki eli äiti tuli taas tytärtänsä auttamaan ja esitteli uusia neulejuttujaan. Ja mitä mä teen? Otan ohjeista kopiot ja alan neuloa. Vähän jokaista. Ikäänkuin kokeeksi. Hyviä tulee ja saahan samalla lankavarastoa laihdutettua. Ja langanostolakkohan on voimassa. En ole tosin vielä päättänyt, onko perälauta kymmenessä kilsassa (10 000 metriä knitmeterissä) vaiko kesäkuun alussa.

Tässä on viimeisimmät aloitetut. Näistä tulee isona pitsihuiveja. Hitsit, miten pitseihin jää koukkuun. Räveltämö on pullollaan ihania malleja, jotke tekisi kaikki mieli kokeilla- ja missä niitä huiveja sitten käyttää? Tai toisaalta, mulla alkaa pian taas elämässä kotäitikausi, eli vaikka ulkoillessa niitä on hyvä pitää. Onneksi täällä meilläpäin on melkein aina tuulista, joutuu ehkä näpertelemään vielä jokusen lisääkin. Ei haittaa. Ja siis tietysti myös pipot ja lapaset sävysävyyn :)




Ei ehkä kannattaisi tässä elämän vaiheessa kauheasti miettiä aikaa muutaman vuoden päähän mutta silti käyn itseni kanssa keskustelua siitä, hakisinko taas opiskelemaan. Periaatteessa ihan toista alaa kun missä nyt työskentelen, mutta silti vähän samaa alaa liippaavaa. Mitään ennakkotehtäviä tuonne pääsykokeisiin ei olisi, muutama kirja vaan luettavana. Pääsykokeisiin pääsee kuulemma ihan kaikki ja sisäänpääsy on sitten koemenestyksestä kiinni. Periaatteessa voisin käydä kokeilemassa ja sit jos pääsis niin aloitustahan voi siirtää ja jos ei pääse niin sitten ei- mitä se haittaa. Uudelleen saa aina yrittää jos vielä siltä tuntuu.

Aurinkoista sunnuntaita!
Muistakaa aurinkolasit jottei tule siristelyryppyjä 8)



4 kommenttia:

Peikkotyttö kirjoitti...

Ihania huivin alkuja sulla! :)
Saa kysellä... Itselleni Keiju on nyt kuudes tatuointi, oikeastaan seitsemäs, yks on "jo" peitekuva. Mulla Keijun tekeminen ei sattunut.. tai no kaikkihan on suhteellista.. mut jos mä haukottelin ja meinasin nukahtaa tuoliin ni mun mittapuulla se ei sattunu..:D mut mun tatuoija sano et yleensä toi paikka on kipee, koska iho siinä on niin ohutta. Mut se kipu on tosiaan niin yksilöllistä.
Keijuun meni vajaa kaks tuntia. :)

Näppi kirjoitti...

Hih, on sulla alotuksia nyt kesken vaikka muille jakkaa. Tsemppiä niihin, kyllä ne valamistuu sitte ku sen aika on.

-M kirjoitti...

Toi keskimmäinen harmaa on ihanannäkönen!
Mä taisin vahingossa syyllistyä yllytykseen..ups.

Estetiina kirjoitti...

Peikkotyttö: Kiitti :) Kyllä noista vielä joskus oikein kivat huivit tulee. Tuo sun tatska on vaan niin ihana! "Pakko" on käydä ottamassa. Mulla on kanssa korkea kipukynnys ja uskon, että tuo tatuoiminen ei nyt varmaan niin hirveesti satu. Ja eiks joku ole joskus sanonut, että kauneuden vuoksi pitää aina jopa vähän kärsiä?

Näppi: Kiitti :) Alkaa vaan vähä lähtee lapasesta tää aloittelu. Olen jo keksinyt huineihin sopivat pipot ja lapasetkin. Mutta nyt tarvii olla ihan oikeasti tarkkana, että tekee ensin nää valmiiksi ja sitten vasta... Tai haittaakksse jos mä muutaman vielä alottaisin...?

-M: No hyvä, siinä ilmoittautuu syyllinen!